Palmroth – upea uusi showroom sekä syysuutuudet. Mitkä valitsin itse?

Hei nämä kengät olivat aina meillä eteisessä, onko tämä malli ysäriltä?” Näin hihkuin eilen Palmrothin uuden uutukaisessa toimisto-showroom tilassa, jossa tutkailin syksyn uutuuksia ja ihastelin kenkien ajatonta maailmaa. Sitten hyllystä pisti silmään tuttu pari avokkaita (kuvassa alla) ja vannon, että tuo malli oli lapsuudessani usein äitini jalassa. Muistan äitini vannoneen laadukkaiden Palmrothien nimeen kun olin lapsi ja siihen, että ne kestävät Suomen säitä.

”Kyllä se on ysäriä, on niitä, jotka muistavat sen lapsuudesta, nuoria, joille se on uusi malli ja heitä, jotka käyttivät mallia jo tuolloin”, kertoo Anu Haalahti Palmrothilta. Samassa oveen koputetaan ja asiakas astuu sisään. Hän on nähnyt ikkunassa sellaisen lestin, jonka käytti Palmrothilta aivan loppuun. ”Haluaisin ehdottomasti uudet, ne olivat niin hyvät hän sanoo”. Palmrothin historia ulottuu aina vuoteen 1928 ja sen huomaa juurikin vannoutuneista asiakkaista sekä iättömistä malleista.

Uusi showroom Aleksis Kiven kadulla

Palmrothia luotsaavat Mikko Palmroth sekä Anu Haalahti ja he esittelivät uutta tilaansa Aleksis Kiven kadulla Tampereen keskustassa. Pyynikiltä muuttanut Palmroth on nyt todellisella paraatipaikalla. Vain kivenheitto Keskustorilta tai Laukontorilta ja millainen katu tuosta pätkästä on tullutkaan! Ennen kuljin siitä useinkin viedessäni lasta kerhoon, mutta nyt harvemmin. Tänä syksynä kadulle on noussut uusia kotimaisia lifestyle-kauppoja Palmrothin lisäksi. On Culinaria keittiöelämää, on varmasti Tampereen upein sisustuskauppa Mosa Interiors, on Pura Finland sekä monta upeaa ravintolaa. Jos Tampereelle tulet, saat kulumaan varmasti useamman tunnin tuolla kadunpätkällä! Olin hirvittävän iloinen Palmrothin puolesta siitä, että uusi showroom on näin keskeisellä paikalla – varmasti niin tamperelaiset kuin turistit löytävät sen paremmin!

Showroom on avoinna torstaista lauantaihin kello 11-17 ja muina aikoina sinne pääsee ajanvarauksella.

Palmroth – säänkestäviä tyylikkäitä kenkiä

Palmrothin kengät suunnitellaan Tampereella ja valmistetaan Portugalissa. Niistä tehdään kestäviä Suomen loskaisiin oloihin, mutta samalla tyylikkäitä ja käytännöllisiä. Mokka ja nahka hylkivät likaa sekä kosteutta ja pohjat tehdään pitäviksi liukkailla keleillä. Saatavilla on lähes kaikista malleista kokoja puolen numeron välein, joka edesauttaa mukavuutta Suomen talvissa. Olen säälinyt välillä Palmrothin yli polven saappaitani, kun olen lompsinut niillä iltapäivän loskassa, mutta uskomattoman hyvinä ovat säilyneet!

Uutuutena Anu esitteli käärmeennahkan näköistä materiaalia, joka itse asiassa on vegaaninen materiaali, eikä tuossa kyseisessä nilkkurissa ole käytetty lainkaan eläinperäistä materiaalia. Wau, tuolle on varmasti kysyntää!

Kun astuin showroomiin sisälle, näin välittömästi suloiset paksupohjaiset nauhalliset Chunky-kengät, enkä sitten oikein muuta nähnytkään, ihastuin niin. Tennari-ihmisenä ja lasten kanssa paljon kävelevänä suosin tasapohjaisia kenkiä monesti ja nuo suloisuudet näyttivät niin näköisiltäni. Kun otin kengän käteen yllätyin, miten lämmin vuori siinä onkaan, eli näillä pärjää pitkälle vaikka pakkaset tulevat ja pinta kestää loskaa. Kun nelivuotiaani näki kengät kotona, hän jäi ihastelemaan, miten sisus voi olla niin pehmeää. Vastasin sen olevan lampaanvillaa, johon tyttäreni kuittasi ”mutta kun Late Lammas on valkoinen ja tämä sisus musta!”. Hah, ihana ajatus. Mutta varmasti pysyy jalka kuivana ja lämpöisenä ja samalla pysyn lasten perässä. Jäin kyllä haaveilemaan vielä näistä saappaista edustustilaisuuksiin, ovat alennuksessakin. Kummat iskevät sinuun, matalat vai korolliset kengät? Toki showroomissa on vielä kesääkin jäljellä ja Uhana Design kanssa sävy sävyyn olevia avokkaita!

Syksyn 2020 Designtori

Tampereella jo legendaarikseksi muodostunut Designtori järjestetään tänäkin vuonna ja on ehkä pakko päästä käymään keskustassa sunnuntaina, kun lueskelin mitä kaikkea siihen kuuluu. Tapahtuma järjestetään verkossa maailmantilanteen vuoksi, mutta paljon asioita tapahtuu myös livenä. Täältä voit kurkata tarkemman ohjelman, Palmrothilla pääsee muun muassa tapaamaan suunnittelijoita. Ja pelkästään Aleksis Kiven kadulla saa imeä kyllä mahtavan määrän desingia.

Nyt saa syksy ja kylmemmät kelit tulla, varpaani pysyvät lämpöisinä! Onnea ja menestystä uudelle showroomille!

Onko sinulla Palmrothin kenkiä tai muistatko merkin lapsuudestasi? Mitkä ovat suosikkijalkineesi?

P.S. Koodilla Katja15 saat 15% alennuksen kaikista Palmrothin kengistä aina 11.10.20 asti. Nyt on hyvä tilaisuus panostaa laadukkaisiin syyskenkiin, verkkokauppa täällä.

*kengät saatu

All time ruokahaaste! Mitä inhoan, mitä rakastan, mistä Tampereen paras lounas?

Ruoka. Se puhututtaa, sillä sitä tarvitsee lapsiperheessä koko ajan. Rakastan syömistä ja ruokaa ja itse asiassa yllätyin, kun tajusin miten paljon ruoka-aiheisia kuvia minulla on IGssa. Tykkäsimme kokkailla miehen kanssa jo ennen lapsia ja nykyään on monta hetkeä arkena, kun meinaa homma tympäistä ja sitten taas monta hetkeä kun kokeilee jotain uutta ja ihanaa. Tai saa täydellisesti savustettua kalaa kuten viikonloppuna. Minulta kyselläänkin ruoasta ihan todella paljon, seuraajissani on paljon mm. lapsiperheellisiä ja ymmärrän, että ideat ovat välillä vähissä ja aihe kiinnostaa.

Niinpä bongatessani Nuorgamin Emmin IG-stooreista kivan kuuloisen ruokahaasteen, joka on ilmeisesti alkujaa Karoliinan blogista, oli minun pakko tarttua aiheeseen. All time ruokajuttuja! Miten vastaisit näihin itse? Ovatko helppoja? Ja entä lopussa olevat Tampere-suositikit, samaa vai eri mieltä?

Kinkku alle vai päälle, elämän peruskysymyksiä

Leivän ala- vai yläpuoli? Yläpuoli on parempi, alapuoli kestää paremmin esim. painavan avokadon päällisenä. En siis osannut vastata edes ekaan, hyvin lähti!

Kevytjuusto- vai normi? Söin kevyttuotteita ekaan raskauteen asti. Kevytjogurttia, juustoa ja ties mitä. Odotusaikana aloin syödä mahdollisimman puhtaasti ja lapsilta on kielletty kaikki kevytasiat (he oikeasti luulevat siis, että on olemassa mm. aikuisten Cokis ja lasten Cokis, koska aspartaami eli Zero-Colat ja Pepsi maxit on heiltä pannassa). Normituotteet siis nykyään, tuota omaa colatouhuani lukuun ottamatta.

Pizza ananaksella vai ilman? Yleensä ilman. En karsasta ananasta, mutta lempparipizzaani se ei kuulu.

Maito vai korvaava ”maito”? Kaapista löytyy aina normaali luomumaito, mutten minä kyllä juo maitoa. Koko lapsuuden join väkisin kun oli luiden takia kuulemma pakko, sitten olen ottanut ruokajuomaksi veden. Syön paljon (liikaa) juustoa, jogurttia, maitoon tehtyä puuroa yms., eli en ole osannut olla huolissani kalsiumista. Lapsille puhtainta, siksi luomumaito.

Hedelmäkarkit vai salmiakki? Hedelmäkarkit ehdottomasti! Salmiakkikin kyllä hyvää. En välitä yhtään pullista, kakuista tai leivonnaisista (tämä oli muuten hauska, viikonloppuna lapsi kattoi kakkulautasia ja sanoi, että sinulle ei varmaan äiti kateta. Ne ovat oppineet). Sen sijaan karkit ovat ehdoton heikkous ja monesti olen syönyt lasten leffakarkit ja joutunut hakemaan uudet. Ups.

Jäätelö vai leivonnaiset? Tämä on nyt todella paha, sillä en tykkää kummastakaan. Vastaan kuitenkin jäde, vaikka söin niitä kuluvana kesänä tasan 0. Joku ihana pehmis hellepäivänä ja tai joku täydellinen mehujää Kyproksen 35 asteen lämmössä viilentämässä.

Hernekeitto vai maksalaatikko? Meillä ei syödä kumpaakaan. Tykkäisin kasvishernarista, mutta hernari on yksi harvoista ruoista, joita lapset eivät syö ollenkaan. TÄH! Maksalaatikosta tykkäsin kovasti pienenä ja olen kerran sitä ostanut kotiin, olikohan jopa ihan elokuussa. Lapset söivät ihan ok. Ykköseines on kuitenkin pinaattikeitto kananmunalla!

Ravintola- vai kotiruoka? Tykkään todella paljon erilaisista ravintoloiden lounassalaateista, mutta koska syön usein ja vähän kerrallaan, en tykkää sellaisista kolmen ruokalajin illallisista, joissa olen ähkyssä alkuruoan jälkeen. Kotiruoka siis yleensä, mutta lounaana ravintolaruoka on ihanaa.

Kokkaaminen vai leipominen? Kokkaaminen, leivon äärimmäisen harvoin. Lähinnä sämpylöitä tulee pyöriteltyä!

Aina (jää)kaapissa? Jogurttia, luomumaitoa, itse tehtyä inkiväärishottia, mummin tekemää punaherukkamehua, juustoa (yleensä neljää eri, rakastan juustoja!), rasvaa, kananmunia, kalkkunaleikettä, yleensä ovessa se liian pitkään auki oleva Pepsi Max, josta hörppään toisinaan.

Lempikasvis? Olen sellainen kasvisten puputtaja, ettei voi valita! Lehtikaali on makuhermojani kutkuttava, rakastan uunissa kypsyneitä oliiviöljyllä ja hunajalla maustettuja punajuuria. Rakastan ruusukaalia, palsternakkaranskiksia, bataattia, paprikaa, munakoisoa, porkkanaa, retiisejä, herneitä…! Siis olisi helpompi vastata joku kasvis mistä en tykkää! Mutten keksi kyllä sellaistakaan!

Inhokkikasvis? Oho. Se olikin seuraava kysymys. En oikeasti tiedä. Inhoan korianteria, ei se mikään kasvis ole, mutta inhoan. Selleriä inhosin vielä joskus, nykyään rakastan dipata selleriä homejuustosoosiin. AAH…. Hei ei kun keksin! En kauheasti välitä tomaatista, siitä tulee outo suutuntuma. Ykkösinhokki on lämpimät tomaatit, jossain grillivartaassa lilluvat. YÄK! Se tunne mikä tulee suuhun on ihmeellinen.

Lempihedelmä? Tämä on vaikea myös, siinä missä syön hirveästi vihanneksia, syön tosi vähän hedelmiä. Thaikuissa asuessa sai päivittäin puoli-ilmaista täydellistä ananasta, mutta eihän se siltä maistu Suomessa. Täydellinen ananas! Avokadoja tulee syötyä, eli ehkä myös se.

Inhokkihedelmä? Koska en keksinyt mitään, googlasin paha hedelmä, jos saisin idean. En saanut kuin Apiksen biisin Paha Hedelmä tulokseksi, laulan sitä nyt sitten täällä. Kipu on ystävä – Paha hedelmä :D Olen vähän laiska kuorimaan, eli appelsiini vie monesti hermot, samoin kuin tiukat satsumat.

Lempiruoka? Savukala, täydellinen kasvissosekeitto, salaatit todella monessa muodossaan.

Jos vettä ei lasketa, lempijuoma? Inkiväärikombucha, kuohari, Pepsi Max, TEEEEE mustana ja irtona kiitos.

Lempimauste? Kyllä minä käytän ihan hurjasti basilikaa, eli varmastikin se. Persilja myös. Ovatko ne mausteita vai yrttejä? Hmmm… No pippuri!

Paras ateria? Jostain syystä mieleen on jäänyt lähtemättömästi vuonna 2004 Kreikassa syöty neljän juuston pasta. Enää vatsani ei tykkää pastasta tai isoista hiilarimätöistä, mutta muistan miten täydelliseltä se maistui. Myös vuohenjuustosalaatti miehen tekemänä oli täydellistä, kun palasin synnäriltä esikoisen kanssa. Hyvät sushit, miehen paistamat kampasimpukat. Thaikuissa täydelliset chiliset grillatut jättiravut. Tänä kesänä miehen loihtima munakoiso-halloumihamppari!

Karmein ruokakokemus? Nyt äiti kyllä suuttuu, mutta olen kai sanonut tämän aiemminkin. Vähän ennen kuin lopetin punaisen lihan syönnin, joskus ysärillä äiti teki itse maksalaatikkoa. Halpaa ja rautapitoista. Mutta se maistui niin raudalle verrattuna Saarioisten versioon, etten meinannut selvitä. Hukutin annokseni puolukkaan, vedin purkillisen mummon tekemää puolukkahilloa aina sen kanssa.

Ruoka, jota et ole koskaan ostanut ruokakaupasta? Koska lopetin sen punaisen lihan jo 15-vuotiaana, en ole koskaan hoitanut ruokaostoksia niin, että ostaisin jotain pihviä tiskistä tai sitten muita esimerkiksi lehmän tai possun osia.

Peruslounas? Edellisen illan jämiä kotona tai salaatti jostain kaupasta tai lounasravintolasta.

Woltin top 3? Olen tilannut kahdesti, sillä tulee toimitusmaksu päälle. Joskus korona-aikaan tilasin sushia, mitäköhän ekalla kerralla..? En raaski käyttää.

Bravuuri keittiössä? Kaveri on kehunut salaattejani maasta taivaisiin, lapsilta eniten kiitosta on tainnut saada lasagne, jonka yleensä teen kananjauhelihasta.

Keittiömoka? Teen tosi paljon ruokaa ilman reseptiä ja maustan vähän miten sattuu. Viimeksi eilen tuli palaute että liikaa pippuria. Tykkäämme miehen kanssa chilistä ja mausteista varsinkin Thaimaassa asumisen jälkeen kun niihin tottui, esikoinen on tosi herkkä mausteille, välillä vaikeaa luovia niin, että kaikki tykkäisivät.

Random-aatos ruuasta. Se pyörittää aika pitkälle elämää. Mennään ulos syömään, käydään kaupassa, istutaan pöydässä kun esikoisen ruokailu saattaa höpötyksen ja haaveilun myötä kestää tunnin, taistellaan kuopukselle aamupuuroa… Joskus olisi kivaa olla pari päivää syömättä tai laittamatta ruokaa! :D

Tampereen suosikkiravintolat (johon voit vastata oman kotipaikkasi mukaan):

Sitko, Luca vai Napoli (kun kyseessä on pitsa)? Mä en syö pizzaa ikinä. Se olo on hirveä. Mutta näistä kolmesta olen maistanut parasta pizzaa Sitkossa. Paremmat ovat kyllä Kalevan Evinissä, söin kesällä sieltä ihan hurjan hyvän munakoiso-kasvispizzan sekä Il Postossa! Eli ei mikään noista kolmesta ole paras.

Paras brunssi? Tampereella on niin monta kovaa! Herkullisimpia on ollut Lillanissa (onkohan vielä brunsseja, edellisestä aikaa), sekä Muusassa. Kesäisin Viikinsaaressa saa ihanaa brunssia!

Paras seisovapöytä? Ratinan Sandron lounas on kova. Edelleen testaamatta Onni ja Leo, jonka lounasta on kehuttu todella paljon! Ensi viikolla ehkä vihdoin? Myös Tammelan Malabadin lounas on kova!

Paras kahvila? Ehdottomasti Pella’s Cafe, siellä on kokonaisuus hallussa. Hyvät brunssit, mielettömät leivonnaiset, pienet suolaiset, mahtavat salaatit ja uuniperunat, täydellisesti haudutetut teet. Löytyy jokaiselle jotakin.

Paras makea? Tumma (noin 70% kaakaota) minttusuklaa.

Siis tuli ihan hirveä nälkä. Minulla on kyllä kone aivan täynnä erilaisia ruokakuvia tuli taas huomattua! Olisin voinut tunkea niitä tähän juttuun loputtomiin! Oliko jotain ylläreitä, samoja suosikkeja, samoja inhokkeja?

Tiedätkö mikä on Silvaner? Vielä ehdit testata!

*ruoat ja juomat saatu

Täytyy laittaa heti eilisen jälkeen perään toinen Tamperetta (tosin myös Turkua ja Helsinkiä) koskeva juttu, sillä Silvaner-viikot kestävät vain sunnuntaihin asti, eli vielä ehtii testata, jos innostuu! Itse pääsin tutustumaan Silvaneriin keskiviikkona, kun Sivumaun Janin sekä Kipparin morsian Minkan kanssa kiersimme neljä Silvaner-viikkoihin kuuluvaa ravintolaa. Mutta aloitetaan nyt siitä, mistä on edes kyse!

Mikä on Silvaner? Tai Silvaner-viikot?

Silvaner on saksalainen viini, jota on tehty jo noin 360 vuotta, mutta sen osuus saksalaisista viineistä on vain noin 7%, rieslingin ja muiden tutumpien jyrätessä edelle. Ei siis ollut minullekaan tuttu rypäle, mutta voi hurja minkä määrän tietoa kuulimme yhdessä illassa. Tampereella Silvaner-viikkoa (jatkuu 13.9.20 asti) vietetään neljässä eri ravintolassa, Winebridgessä, Henriksissä, Tuulensuussa sekä Tampellassa. Saksan viinitiedotus järjestää näitä viikkoja aina eri rypäleiden ympärille, joten kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen ja testata viini sekä sille suunniteltu ruoka. Viinit ovat kevyitä ja hapokkaita ja ne sopivat loistavasti kalaruoille tai esimerkiksi parsan kanssa. Kun päädyimme (olimme vähän ulalla kuulummeko sinne) tunniksi viininmaisteluiltaa Winebridgessä, saimme ihan valtavan läjäyksen tietoa Silvanerista, sitä tekevistä tiloista ja alueiden erilaisuudesta. Jos haluat saada ison määrän viinitietoutta, kannattaa kyllä buukata itsensä noihin iltoihin. Illan tirehtöörinä toiminut viinipastori Juha Rantala kertoi uskomattoman määrän tietoa lyhyessä ajassa. Ja maistelun joukossa oli mm. 50 euroa maksava pullo, joka olisi jäänyt kyllä itseltään ostamatta, eli tuollaisessa tilaisuudessa pääse maistamaan niitä arvokkaampiakin juttuja.

Tampella, Gastropub Tuulensuu sekä Henriks

Toiset kolme ravintolaa taas panostivat enemmän ruoan sekä viinin mätsäävyyteen. Aloitimme kierroksen Tampellasta Finlaysonin kupeesta, jossa on siellä(kin) pitänyt monesti käydä, tämä oli ensi visiitti. Olipa suuri mutta miellyttävä ravintola! Tampellan menu alkoi Tilsiter-kanakroketeilla, joka ei koostumukseltaan ihan lähtenyt, mutta Silvaner-menun pääruoka oli todella onnistunut! Se piti sisällään paistettua siikaa, sitruunarisottoa sekä rapuvaahtoa, todella hyvä annos, käy testaamassa Tampellassa! Sille paritettu viini oli sen verran voimakas, että maut meinasivat peittyä, siitä olimme yhtä mieltä. Jälkkärinä tarjoiltu vaniljapaahtovanukas sekä limoncellolla marinoidut marjat oli myös aivan kymppi, joskin olin vähän kauhuissani kuinka älyttömän täynnä aloin olla jo siinä vaiheessa!

Matkamme jatkui Hämeenpuistoon, jossa sijaitsee legendaarinen Gastropub Tuulensuu. Jos haluat maistella Silvaneria superrennosti, suuntaa tänne. Viikonloppuna voit vielä vierailla Hämeenpuistossa pyörivillä Kansainvälisillä markkinoilla! Meille tarjoiltiin Silvanerin kanssa bretzeliä sekä viinilautanen, joka piti sisällään juustoja ja oliivia. Erityisesti suolaiset, vielä lämpimät bretzelit ovat täydellisiä. Jos suuntaat koskaan Tuulensuuhun, ota aivan ehdottomasti lämmin bretzel juomasi kylkeen!

Winebridgessä olimmekin isommassa maistelutilaisuudessa ja sieltä matka jatkui Henriksiin, jossa meitä kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä. Pitkän historian omaava Henriks on suunnitellut yhden annoksen Silvanerin kylkeen ja he halusivat korostaa, etteivät valkoisista liinoista huolimatta ole paikka, jonne täytyy aina tulla syömään pitkän kaavan mukaan. He toivoisivat, että ihmiset tulevat rohkeasti testaamaan yhden annoksen ja sille paritetun viinin, josta oli tehtykin huikea pari. Henriksin keittiössä taikojaan tekee nuori ja innostunut Valtteri Hakkarainen, joka maistatti meillä muun muassa kirsikkaoluesta tehtyä jäätelöä sekä suolaliemessä muhinutta kirsikkaa. Ensimmäiselle pisteet, jälkimmäinen hämmensi.

Itse viikon annoksessa oli paistettua Vanajaveden kuhaa, perunakakkua sekä fenkolia. Erittäin toimivaa läheltä tuotua kalaa ja raikasta fenkolia, toimii todella hyvin. Suosittelen lämmöllä testaamaan, jos harkitsit käyväsi viikonloppuna ulkona syömässä!

Silvaner-viikot – helppo lähestyä uusia makuja ja makupareja

Minusta nämä Saksan viinitiedotuksen järjestämät viikot ovat tehty todella kivasti ja ne ovat helppo lähestymistapa uusiin makuihin ja makupareihin. Ei todellakaan tarvitse olla mikään asiantuntija, jos lähtee maistelemaan annoksen kuhaa ja sille paritetun lasillisen viiniä. Itsekin vähän jännitin, kun olin kierroksella kahden oikeasti ruokaa harrastavan ihmisen kanssa, että osaanko sanoa mitään viisasta, mutta homma on tehty helpoksi. Ja ruoat hyviksi ja toimiviksi.

Onko itsellesi tuttu rypäle? Ajattelitko käydä viikonloppuna ulkona syömässä?