Tiedätkö mikä on Silvaner? Vielä ehdit testata!

*ruoat ja juomat saatu

Täytyy laittaa heti eilisen jälkeen perään toinen Tamperetta (tosin myös Turkua ja Helsinkiä) koskeva juttu, sillä Silvaner-viikot kestävät vain sunnuntaihin asti, eli vielä ehtii testata, jos innostuu! Itse pääsin tutustumaan Silvaneriin keskiviikkona, kun Sivumaun Janin sekä Kipparin morsian Minkan kanssa kiersimme neljä Silvaner-viikkoihin kuuluvaa ravintolaa. Mutta aloitetaan nyt siitä, mistä on edes kyse!

Mikä on Silvaner? Tai Silvaner-viikot?

Silvaner on saksalainen viini, jota on tehty jo noin 360 vuotta, mutta sen osuus saksalaisista viineistä on vain noin 7%, rieslingin ja muiden tutumpien jyrätessä edelle. Ei siis ollut minullekaan tuttu rypäle, mutta voi hurja minkä määrän tietoa kuulimme yhdessä illassa. Tampereella Silvaner-viikkoa (jatkuu 13.9.20 asti) vietetään neljässä eri ravintolassa, Winebridgessä, Henriksissä, Tuulensuussa sekä Tampellassa. Saksan viinitiedotus järjestää näitä viikkoja aina eri rypäleiden ympärille, joten kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen ja testata viini sekä sille suunniteltu ruoka. Viinit ovat kevyitä ja hapokkaita ja ne sopivat loistavasti kalaruoille tai esimerkiksi parsan kanssa. Kun päädyimme (olimme vähän ulalla kuulummeko sinne) tunniksi viininmaisteluiltaa Winebridgessä, saimme ihan valtavan läjäyksen tietoa Silvanerista, sitä tekevistä tiloista ja alueiden erilaisuudesta. Jos haluat saada ison määrän viinitietoutta, kannattaa kyllä buukata itsensä noihin iltoihin. Illan tirehtöörinä toiminut viinipastori Juha Rantala kertoi uskomattoman määrän tietoa lyhyessä ajassa. Ja maistelun joukossa oli mm. 50 euroa maksava pullo, joka olisi jäänyt kyllä itseltään ostamatta, eli tuollaisessa tilaisuudessa pääse maistamaan niitä arvokkaampiakin juttuja.

Tampella, Gastropub Tuulensuu sekä Henriks

Toiset kolme ravintolaa taas panostivat enemmän ruoan sekä viinin mätsäävyyteen. Aloitimme kierroksen Tampellasta Finlaysonin kupeesta, jossa on siellä(kin) pitänyt monesti käydä, tämä oli ensi visiitti. Olipa suuri mutta miellyttävä ravintola! Tampellan menu alkoi Tilsiter-kanakroketeilla, joka ei koostumukseltaan ihan lähtenyt, mutta Silvaner-menun pääruoka oli todella onnistunut! Se piti sisällään paistettua siikaa, sitruunarisottoa sekä rapuvaahtoa, todella hyvä annos, käy testaamassa Tampellassa! Sille paritettu viini oli sen verran voimakas, että maut meinasivat peittyä, siitä olimme yhtä mieltä. Jälkkärinä tarjoiltu vaniljapaahtovanukas sekä limoncellolla marinoidut marjat oli myös aivan kymppi, joskin olin vähän kauhuissani kuinka älyttömän täynnä aloin olla jo siinä vaiheessa!

Matkamme jatkui Hämeenpuistoon, jossa sijaitsee legendaarinen Gastropub Tuulensuu. Jos haluat maistella Silvaneria superrennosti, suuntaa tänne. Viikonloppuna voit vielä vierailla Hämeenpuistossa pyörivillä Kansainvälisillä markkinoilla! Meille tarjoiltiin Silvanerin kanssa bretzeliä sekä viinilautanen, joka piti sisällään juustoja ja oliivia. Erityisesti suolaiset, vielä lämpimät bretzelit ovat täydellisiä. Jos suuntaat koskaan Tuulensuuhun, ota aivan ehdottomasti lämmin bretzel juomasi kylkeen!

Winebridgessä olimmekin isommassa maistelutilaisuudessa ja sieltä matka jatkui Henriksiin, jossa meitä kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä. Pitkän historian omaava Henriks on suunnitellut yhden annoksen Silvanerin kylkeen ja he halusivat korostaa, etteivät valkoisista liinoista huolimatta ole paikka, jonne täytyy aina tulla syömään pitkän kaavan mukaan. He toivoisivat, että ihmiset tulevat rohkeasti testaamaan yhden annoksen ja sille paritetun viinin, josta oli tehtykin huikea pari. Henriksin keittiössä taikojaan tekee nuori ja innostunut Valtteri Hakkarainen, joka maistatti meillä muun muassa kirsikkaoluesta tehtyä jäätelöä sekä suolaliemessä muhinutta kirsikkaa. Ensimmäiselle pisteet, jälkimmäinen hämmensi.

Itse viikon annoksessa oli paistettua Vanajaveden kuhaa, perunakakkua sekä fenkolia. Erittäin toimivaa läheltä tuotua kalaa ja raikasta fenkolia, toimii todella hyvin. Suosittelen lämmöllä testaamaan, jos harkitsit käyväsi viikonloppuna ulkona syömässä!

Silvaner-viikot – helppo lähestyä uusia makuja ja makupareja

Minusta nämä Saksan viinitiedotuksen järjestämät viikot ovat tehty todella kivasti ja ne ovat helppo lähestymistapa uusiin makuihin ja makupareihin. Ei todellakaan tarvitse olla mikään asiantuntija, jos lähtee maistelemaan annoksen kuhaa ja sille paritetun lasillisen viiniä. Itsekin vähän jännitin, kun olin kierroksella kahden oikeasti ruokaa harrastavan ihmisen kanssa, että osaanko sanoa mitään viisasta, mutta homma on tehty helpoksi. Ja ruoat hyviksi ja toimiviksi.

Onko itsellesi tuttu rypäle? Ajattelitko käydä viikonloppuna ulkona syömässä?

 

Lämminhenkinen Winebridge ja upeat naiset

Eilen paisteli aurinko selkääni, kun pyöräilin kohti keskustaa. Olin matkalla Hallituskadulle uutuudenkarheaan Winebridgeen. Ajattelin maistavani paria viiniä, näkeväni ehkä tuttuja ja tulevani parin tunnin sisään kotiin. Ilta olikin paljon pidempi ja mahtavampi kuin osasin etukäteen aavistaa! Astuin odottavin fiiliksin sisälle ravintolaan, jossa aiemmin palveli posti. Posti ei asiakkaan näkökulmasta näyttänyt kovin suurelta, joten yllätyin ravintolan tiloista!

Sisällä oli kaunis tunnelma ja astuimme suoraan Keski-Eurooppaan sisustuksen puolesta. Kaikki oli laitettu uusiksi ja takaosasta löytyi yllättävän laaja kokoustila, jonka voi varata yksityiskäyttöön ja järjestää vaikka karonkan tai firman tilaisuuden. Menun voi pyytää toiveidensa mukaan, eli sen ei tarvitse olla juuri sitä, mitä ravintolan listalta löytyy. Lisäksi takaosasta löytyy kabinetti, jonne menimme maistamaan neljää viiniä ja kuuntelemaan omistajan, Timo Jokisen tietoutta viinistä. Ja sitähän löytyy, Timo, aka viini-Timo, on työskennellyt viinien parissa yli 30 vuotta. Winebridge on hänen uusin saavutuksensa ja siellä järjestetään muun muassa monenlaisia maistelutapahtumia.

Siinä sitten ihmettelimme laseihimme tuijotellen, minä, Janica, Karoliina, Minttu, Piia sekä Krista. Timo pyysi huikkaamaan mitä rypäleitä ensimmäisessä lasissa on ja taas tuli se jännitys, mikä on aina mukana, kun olen osallistunut viininmaisteluun. En osaa sanoa tästä mitään järkevää, hyväähän tämä on, tuo toinen vähän kuivempaa, mutta… Asiantuntijamme Janica haisteli viinistä herukat ja muut, mutta rypäleitä ei osannut kukaan arvata. Onneksi Timo jaksoi vastailla meille kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin lähtien siitä, onko viinin pyörityssuunnalla väliä sitä haistellessa (ei ole). Viini on maataloustuote, johon ei vain osata Suomessa suhtautua sillä tavalla. Turha snobbailu sen ympäriltä oli tästä tilaisuudesta poissa!

Kuulimme niin monta pientä faktaa viinistä, että harmitti, kun mukanani ei ollut paperia ja kynää, olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja. Kerroin, että oma viini”löytöni” on tänä kesänä ollut lasikorkkisessa pullossa oleva rose. Timo kertoi, että lasikorkit on kehitetty mm. lentoyhtiöitä varten. Kun viiniä kaadetaan ykkösluokassa lasiin, täytyy korkki saada välittömästi kiinni, jottei ilmassa olevat pöpöt pääse pilaamaan loppupullon makua. Muun muassa tämän takia on lasikorkit kehitetty. Hän kertoi kuriositeettina, että englantilaiset kuohuvat ovat monesti kilpailuissa päihittäneet the one and onlyn eli samppanjan. Ja että isot merkit, kuten Bollinger, ovat ostaneet alueita Englannista viininviljelyynsä, sillä maaperä on sama, mutta ilmastonmuutos alkaa vaikuttaa jo rajusti Keski-Euroopan viinintuotantoon ja ilma on liian lämmin.

Maistelimme pinot gris-rypäleitä Alsacesta, Baskimaan valkoviiniä, jonka rypäleet olivat liian vaikeita muistaa, roseeta Portugalista sekä punaviiniä Ranskasta. Monen yksityiskohdan jälkeen pääsimme maistelemaan juttuja menusta. Timo kertoi, että heidän viinejään saa tilata senteittäin, eli saa päästää irti perinteisestä 12, 16 vai 24 senttilitraa kysymyksestä ja tilata vaikka 4cl jotain ja saman verran toista maistellakseen uusia makuja. Ruoan kohdalla ajattelin, että syön vähän juustoja ja oliiveja, mutta totuus oli sellainen, etten uskaltanut edes unelmoida! Pöytään tuli ensiksi alkupaloja sekä ”valkoista pizzaa”, eli ranskankerma-sipuli-pekonitäytteellä olevaa pizzapiirasta. Tätä kehui koko pöytä, jäi minulta valitettavasti pekonin takia maistamatta.

Ruokailoittelu jatkui filolehden päällä olevilla tiikeriravuilla ja avokadomoussella (taisi olla monen suosikki koko menusta) ja seuraavaksi maistelimme täydellisesti kypsennettyä nieriää. Olin aivan täynnä jo tässä vaiheessa, joten kun pöytään kannettiin karitsaa, en olisi jaksanut muuta kuin maistella sen kyytipoikana ollutta ihanan mausteista couscousia. Väliin söimme juustoja, toki kun viinibaarissa ollaan ja sitten maisteltiin vielä kaksi jälkkäriä, suklaa-parfait sekä flan eli paahtovanukas karamellikastikkeella. Näistä ensimmäinen eli suklainen oli taivaallinen. Kuin Fazerinaa moussena kuvaili Karoliina. En ole hetkeen maistanut niin hyvää jälkkäriä, lämmin suositus!

Illan kruunasi meille juttelemaan tullut kokki, joka oli kotoisin Argentiinasta, omasi espanjalaisia sekä italialaisia juuria ja oli opiskellut muun muassa Ranskassa. Tämän rouvan juttuja olisi kuunnellut vaikka kuinka, mutta hän lupasi eläkkeellä kirjoittaa elämästään kirjan. Ostan heti, lupaan, oli sen verran mielenkiintoiset tarinat ja mutkat, joiden kautta oli päätynyt Suomeen asumaan. Tämä monikulttuurinen tausta näkyi kyllä ruoissakin, se oli kuin makumatka ympäri maailman!

Neljä tuntia myöhemmin, maha aivan ratkeamispisteessä, suu kipeänä hymyilemisestä ja mieli iloisena naisten seurasta lähdin polkemaan kotia kohti. Tänne on päästävä uudelleen miehen kanssa, tai täytyy viedä vanhempani Tampereen visiitillä maistelemaan! Suosittelen lämpimästi! Syksyllä on tulossa monenlaisia teemailtoja, niitä kannattaa kurkkia nettisivuilta.

Kiitos naiset ja kiitos Timo sekä henkilökunta! Oli todella onnistunut ilta!

Oletko jo ehtinyt testaamaan paikan? Entä tykkäätkö käydä maistelemassa uusia viinejä?

*Söin ja join ilmaiseksi