Ferritiini- ja rauta-asiaa Yle Areenassa puhumassa

Te tiedätte varmasti moni siellä ruudun toisella puolen, paljonko olen vuosien varrella kärsinyt anemiasta ja taistellut sen kanssa. Minulla on siis ollut ihan anemia (= huono hemoglobiini sekä tyhjät rautavarastot eli matala ferritiini), mutta moni nainen kärsii myös raudanpuutteesta ilman anemiaa (= matala ferritiini). Ongelma on todella yleinen ja koskettaa monia, varsinkin naispuolisia. Aihe on haastava ja raskas, sillä ihmiset ovat kaikki erilaisia ja kehomme reagoi asioihin eri tavoin. En silti epäillyt hetkeäkään lähteä mukaan Ylen sarjaan Akuutti, kun toimittaja keväällä otti yhteyttä. Uuden kauden jaksot julkaistiin Areenaan sunnuntaina ja televisioista oma jaksoni tulee sitten kuun lopulla.

24 vuotta anemiaa takana

Rauta-asiat ovat ehdottomasti aihe, mistä olen saanut eniten viestejä muun muassa Instagrammissa ja rautainfuusiosta kertova postaukseni on jatkuvasti googletetuin blogiaiheeni. Asia siis koskettaa. Siihen ei ole saanut vuosien varrella hoitoa ja olen usein miettinyt, olisiko elämäni ollut erilaista ilman jatkuvaa ahdistusta ja sydämen tykytyksiä. Opin pitämään itseäni heikkohermoisena ja helposti panikoivana, kuten jaksossakin kerron. On todella valaisevaa nykyään monissa tilanteissa tajuta, ettei sykkeeni mihinkään nouse ja hermot pysyvät hyvin kurissa. En olekaan ihan sellainen luonteeltani kuin luulin, olen vain ollut sairas koko aikuiselämäni.

Anemiani löydettiin, kun olin 15-vuotias ja sain rautakuurin. Varastoraudasta ei tuolloin puhuttu mitään. Pahin sudenkuoppa olivat kyllä varmasti raskaudet, imetykset, kestävyysurheilu ja teen juonti, jotta pysyy hereillä yövalvomisten jälkeen. Olen paljon kirjoittanut aiheesta, hakusanalla anemia ja ferritiini löytyy juttujani aiheesta. Esimerkiksi täällä ja täällä aiheesta.

Ferritiini ei kerro koko totuutta – mistä anemia johtuu?

Ferritiini on vähän haastava arvo, joka tuntuu jakavan lääkäreitä monenlaisiin leireihin. Sen alaarvohan on 10, jonka jälkeen on ns. normaali tilanne, mutta monelle tuo arvo ei riitä. Itse aloin voimaan paremmin, kun sain hemoglobiinin ylös ja ferritiini nousi arvoon 37. Mutta siellähän se ei kauaa pysy, koska juoksu, kasvispainotteinen ruokavalio ja endometrioosi rautaa kuluttavat. On vaikeaa olla ilman rautalisää ja ruokavaliossa tulisi miettiä useampia juttuja päivittäin, mitkä tulevatkin hyvin tuossa Akuutin jaksossa esille.

Minusta on hyvä, että raudanpuutteesta puhutaan niin laajasti nykyään, mutta on hyvä tutkia myös syitä siihen (minulta tutkittu muun muassa keliakiaa) ja katsoa kokonaistilannetta. Ihmiset ovat myös erilaisia – toiset voivat ihan hyvin ferritiinin ollessa 30, toiset vasta kun se on lähempänä arvoa 100. Väitän, että olin itse tottunut tilaani, keho on ollut yli puolet elämästäni aneeminen, eihän se tiedä paremmasta!

Mutta niin kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa. Ehkä parasta, mitä anemian taittuminen on tuonut on nukkuminen. Unettomuus, joka jatkui vuosikausia oli jotain hirveää. Ne tuskaiset tunnit kello 3-5 yöllä, kun sydän hakkaa, uni ei tule ja tiedät, että seuraavasta päivästä tulee jälleen haastava. Unettomuus on poistunut täysin ja nukun valtavan sikeästi. Kampaaja sanoo, että joka kerta saavun paikalle vahvemmalla tukalla, sieltä kasvaa uutta elinvoimaista hiusta. Juokseminen on aivan erilaista ja mieli pysyy tasaisena (toki tähän vaikuttaa jo ihan se, että saa nukuttua!).

Itse kuvaustilanne kesäkuun alussa oli todella mukava, koko porukka oli aivan huippua. Kuvasimme kaksi päivää eri paikoissa ja mietin tarkkaan, että päälläni on kotimaisia juttuja Silverjunglelta, Maanantaimallilta ja mm. Sidosteelta. Kerro mitä pidit, jos katsot tai olet katsonut jakson! Onhan se aika uskomatonta, montako tuntia, monessako paikassa ja kahtena päivänä materiaalia kertyi ja miten pieni osa siitä on ohjelmassa! Jännä oli nähdä mikä osa päätyi valmiiseen tuotokseen. Tykkäsin hirveästi esiintyä ja tykkäsin kokemuksesta. Aurinko paistoi vähän joka välissä silmiin ja hämää, kun otsa rutussa, mutta pikkuvikoja. Kiitos kokemuksesta Ylen porukka!

Onko siellä monia raudanpuutteesta kärsiviä? Tuntuuko, että olet saanut vaivaan apuja jostain?

Muumilaakson uudet tuulet

Maanantaina tärähtivät ruutuihin uudenlaiset Muumit Muumilaakso-sarjan muodossa. Alle 7-vuotiailta kielletyt 3D-Muumit ja tunnussävelmäkin pärähti soimaan englanniksi. Esitysaika oli kello 20.00 illalla. Mikä tämä on, auttakaa! Mitä ihmettä Muumeille on menty tekemään? Oma someni tuntui olevan täynnä ainakin sen hehkutusta, että sarja on katsottu, mielipiteitä tyylistä ja jaksosta en ole sen sijaan nähnyt. Itse nieleskelin tyhjää, olen vähän muutosvastarintainen ja yllätyin, miten tunteisiin uudet Muumit menivät!

Kerron tähän väliin oman ”suhteeni” Muumeihin. Ne jotenkin kuuluvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja kotiin siinä missä Aalto-vaasitkin. Kummastakaan en oikein alkujaan tiennyt tykätäkö vaiko eikö, mutta kyllä meillä on kotona niin häälahjaksi saatu vaasi kuin muumipyyhkeitä sekä -laseja. Mukeja ei sen sijaan ole eikä tule! No miksi on sitten pyyhkeitä ja laseja. No koska. Ne nyt vaan jotenkin kuuluvat suomalaiseen kotiin. Ymmärrätte varmasti.

Yläasteella tein pitkän, perinpohjaisen tutkielman Tove Janssonista ja tuolloin alkoi tarina Muumien takana selvitä. Kun Muumit lähtivät pyörimään ensi kerran televisiossa 1990-luvun alussa, muistan olleeni niille jotenkin vähän yli-ikäinen. Kaverit eivät juuri niitä katsoneet, mutta koska minulla on 9 vuotta nuorempi pikkuveli, oli meillä kodissa muumifani, joka katsoi kaikki jaksot ja monta kertaa uudelleenkin videolta. Yli-ikäinen isosisko siinä sivussa tai näin ainakin sen puolustelin. Opin etu- ja takaperin ne jaksot, kaikki hahmot ja äänet. Osaan vieläkin jaksoja ulkoa.

Niinpä oli jo hienoinen järkytys katsella uudestaan äänitettyjä Muumeja omien lasten kanssa. Tarinat olivat tuttuja ja niitä, joista muistan joka ikisen käänteen (voisin lausua repliikkejä ulkoa), mutta voi – missä oli rakas Muumimammana ollut Ulla Tapaninen ja muut? On ollut hyvin vaikeaa tottua uusiin ääniin. Niin, uusiin ääniin vaikka muuten sarja oli sama. Entäs sitten ne 3D-tyypit ja ihan uudenlaiset jaksot?

Olen katsonut nyt kolmesti maanantaina tulleen jakson. Tykkään joka kerralla enemmän tunnarista, vaikka se englanniksi onkin. Sarja lähti aika rytinällä liikkeelle, ilman minkäänlaisia esittelyjä, eli oletus oli, että katsoja varmaankin tuntee hahmot jollain tapaa. Muumipeikko julisti jaksossa olevansa lähes aikuinen muumi eikä mikään lapsi enää. MITÄ! Ideana tässä suomalais-brittiläisessä tuotannossa on, että Muumeista tehdään enemmän koko perheen sarja. Ne tuodaan televisioon prime time-aikaan ja tuodaan esiin enemmän ja syvemmin niitä arvoja, joita Muumeissa on. Kuinka moni edes nykyään muistaa niitä? Tai on lukenut Toven kirjoja? Muumit yritetään saada eri näkökulmasta eri sukupolven vinkkeliin. Niin, että niitä katsoisi koko perhe. Aika kunnianhimoinen tavoite!

Mitä pidin? No kolme kertaa se piti katsoa, että pystyin jotain sanomaan. Alku oli shokki. Sitten aloin enemmän hymähdellä vitseille, joita oli selkeästi enemmän nyt myös aikuisille. Tykästyin Ville Haapsalon puhumaan Muumipappaan eriyisesti, sen sijaan Pikku Myyn ääni (Kiti Kokkonen) ei aukea tai putoa, ei sitten millään. Ei se voi olla tuollainen tavallinen! Pikku Myystä, lempparihahmostani kautta aikojen oli tullut jotenkin tiukkapipoinen tyttö, se hauskuus ja äänen narina oli poissa hahmosta. Uh! Muut hahmot olivat ihan ok, varsinkin kolmannella kerralla kun ääniin alkoi tottua, mutta Myy ei ole Myy vaan joku ärsyttävä toimistonainen. Sarja on visuaalisesti hieno ja tavoittaa varmasti ihan uutta yleisöä, mutta onko kysymys niistä oikeista Muumeista? Pystyvätkö brittiläiset käsikirjoittajat pureutumaan suomalaiseen sielunmaisemaan? Jotain ainakin ekasta jaksosta puuttui ja pahasti.

Entä ne alle 7-vuotiaat katselijat sitten? Niin, tuo 7 vuottahan on suositus, joka on joka vaikka missä piirretyssä, jopa kaikkien alle 7-vuotiaiden katsomassa Frozenissa. Luulen, ettei näissäkään jaksoissa ole mörköä kummempaa. Lapset olivat myös järkyttyneitä äänistä, samoin kuin englanninkielisestä alkutunnarista. Miksei sitä ole mahdettu suomentaa? Muuten uudet Muumit olivat kuulemma ihan kivoja, mutta ainakin yhden jakson jälkeen totesivat, että vanhat ovat parempia. Ja kuten äitiä, lapsiakin häiritsi eniten Pikku Myy. ”Toi on ihan vääränlainen!” kuului 5-vuotiaan kommentti. ”Vanhat on parempia”, totesi 2-vuotias lakonisesti.

Muumit tarjoavat pysyvyyttä. Muumit kunnioittavat luontoa ja pysyvät rauhallisina suurenkin katastrofin uhatessa, kuten Muumipeikko ja pyrstötähti-elokuvassa. Vaikka merenpohja kuivui, Muumit pysyivät yhdessä. Sarjan tuottaja Marika Makaroff toteaa Matkalla Muumilaaksoon-dokumentissa (kannattaa muuten ehdottomasti katsoa, Areenasta löytyy), että hän halusi tuoda esille aitoja arvoja, joita Muumeissa on. Ne auttavat vaikeiden aikojen yli. Samalla sarjan brittiläiset tuottajat ja käsikirjoittajat sanoivat hämmentyneessä käytyään Suomessa – Muumit ovat kuin osa suomalaisten DNA:ta. Se, minkälaiset verhot Niiskuneidillä on tai miten Nuuskamuikkusen kädet toimivat onkin isompi asia, kun he osasivat kuvitella. Onko sarja tehty ulkomaalaiseksi vai onko siinä säilytetty se vanha, suomalainen DNA?

Mitä sinä olet mieltä? Ihastuitko, vihastuitko, ovatko uudet Muumit ihan sama? Minä en pääse yli siitä Pikku Myystä, mutta vannon, että katson varmasti joka jakson. Nyt sen muuten kehtaa jo sanoa ääneen, 1990-luvun alussa katselin Muumeja ”salaa”, koska kavereista ne olivat lapsellisia. Mutta mitä kaikkia viisauksia ne kätkevätkään sisäänsä!

Kommentteja? Menikö muilla näin tunteisiin Muumilaakson uudet tuulet?

Syksyn ”pakko katsoa”-sarja

Joskus telkkarisarjoja mainostetaan joka bussipysäkillä ja naistenlehdessä, joskus uutuudet menevät ihan ohi. Seuraamamme OITNB:n uuden kauden alkamisen äkkäsin muistaakseni Nooran Instastoriesista. Uuden kauden Isänmaan puolesta sarjaa-tajusin Me Naisten pienestä kommentista. Ja taisinpa kyseisestä lehdestä bongata tiedon siitäkin, että viime sunnuntaina jatkui Yle TV1-kanavalla klo 22 ruotsalainen sarja Nousuvesi toisen kauden jaksoilla. Kuka seurasi ensimmäistä kautta? Ajattelin vinkata tästä toisesta heti, sillä kärryille pääsee kyllä, kun vasta yksi jakso on tullut ja se löytyy Areenasta tarvittaessa.

Nousuvesi (Springfloden) perustuu Cilla ja Rolf Börjlindin rikosromaaneihin. Ensimmäinen kausi esitettiin Suomessa kaksi vuotta sitten, syksyllä 2016. Poliisiopiskelija Olivia Rönning saa kotitehtäväkseen selvittää murhia, joita hänen edesmennyt isänsä aikoinaan tutki. Tapahtumat lähtevät vauhdilla liikenteeseen ja koukkuja riittää ihan viimeiseen jaksoon asti.

Toinen kausi alkoi sunnuntaina ja vaikka olen nähnyt siitä vasta yhden jakson, voin heti sanoa, että se on syksyn pakko katsoa-sarja. Toki jo ykköskausi vakuutti, mutta jo ensimmäinen jakso vei mennessään. Jännitti ja koukutti. Olivia törmäsi heti alkumetreillä murhaan palatessaan takaisin Ruotsiin Meksikosta. Jaksossa käytiin myös Ranskassa ja heitettiin monta koukkua heti alkumetreillä ilmoille.

Tykkään pohjoismaisissa televisiosarjoissa siitä samasta asiasta kuin pohjoismaisissa kirjoissakin: niihin on helppo samaistua, maisemiin, sääoloihin ja ihmisiin on helpompi samaistua kun tapahtumat ovat lähellä. Tukholman ja saariston maisemia on kuvattu useassa käänteessä hienosti! Voin siis lämpimästi suositella tätä sarjaa jännärien ja hyvän pohjoismaisen viihteen ystäville.

Popparit ja teemukit matkaan ja sohvannurkkaan pimeinä syysiltoina, vai mitä? Mikä on oma television suosikkisi?