Viikossa ahmittu laatusarja: Kun tomu laskeutuu

Marraskuusta asti olemme ahmineet Blacklistiä Viaplaylta. Siis puoli vuotta useampi jakso viikossa, kaikki tehdyt 7 tuotantokautta. Viimeinen jakso ilmestyi lauantaina ja jo useamman viikon odotimme vain kerran viikossa tulevaa jaksoa. 8. kausi tulee sitten joskus ja uutta katsottavaa iltoihin on kaivannut. Sitten silmiin osui nopeasti Ylellä näkynyt mainos, jossa puhuttiin maanantaina, siis viikko sitten maanantaina oletin, alkavasta televisio-ohjelmasta nimeltään Kun tomu laskeutuu.

Laadukkaat pohjoismaiset sarjat

Olen aiemminkin sanonut, että pohjoismaissa tehdään ihan huikeita sarjoja. Viime kesänä koukutuimme pahasti Islannissa kuvattiin Loukussa-sarjaan, Ylen juttuja sekin ja ihan omaa luokkaansa on ollut myös esimerkiksi Silta ja… Mitä kaikkia niitä onkaan? Pohjoismaalaiset sarjat tulevat jotenkin enemmän lähelle kuin jenkkiläiset ja ovat monesti hyvinkin samaistuttavia ilmastonsa ja melankoolisuutensa vuoksi.

Mikään hilpeä sarja ei myöskään ole Kun tomu laskeutuu. Tanskalainen, Kööpenhaminaan sijoittuva sarja kertoo kahdeksan ihmisen tarinan. Tutuissa Kööpenhaminan maisemissa ihmiset viettävät iltaa ravintolassa, kun sinne ilmestyy kaksi naamioitunutta miestä ja alkaa ammuskella ympäriinsä. Tästä ammuskelusta sarja alkaa ja jakso jaksolta avataan taustoja ihmisistä, joita ammuskelu kosketti erityisesti, jotka haavoittuivat tai menettivät ammuskelussa läheisiään. Kymmenosaisen draamasarjan Kun tomu laskeutuu ovat käsikirjoittaneet Dicte-sarjaa tehneet Ida Maria Rydén ja Dorte W. Høgh.

Kun tomu laskeutuu – mikä koukutti niin totaalisesti?

Katsoimme siis ensimmäisen jakson viime maanantaina ja tajusimme, että kaikkihan ne löytyvät Areenasta. Eilen katsoimme siis jo viimeisen, 10. jakson sarjasta. Mikä siinä oli niin koukuttavaa?

Kahdeksan ihmisen tarina on hyvin erilainen. On koditon, on ministeri, on yh-äiti, jonka suloinen pieni tyttö meni muun muassa myymään lelujaan, kun äidillä oli tiukkaa. On hyvin samaistuttavia perhekuvioita ja huolia ja sarjassa pureudutaan todella moneen erilaiseen yhteiskunnalliseen epäkohtaan rasismista homouden hyväksymiseen. Pyöritellään ihmisten tekemiä valintoja, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja kaikki linkittyy siihen alussa nähtyyn ampumiseen, tietenkin sitä haluaa ahmia sarjaa ja tietää, ketkä ammuttiin, kuka ampui, miksi ampui.

Vaikka aihe on synkkä, ei sarja silti mässäile väkivallalla vaan nimen omaan herättää ajattelemaan ja ilahduttaa sillä, miten hienosti sarjan ihmiskohtalot on nivottu yhteen. On yksinäisyyttä, on lasten kasvatusta, ulkomaalaisvihaa, on todella paljon asiaa kymmenessä jaksossa. Ei vain voinut olla katsomatta tätä ahmien läpi. Ja lopultahan se vähän harmittaa, nytkö tämä jo loppui?

Mutta suosittelen lämpimästi katsomaan. Miten paljon elämä voi muuttuakaan hetkessä ja horjuttaa kaikkia arvoja, joihin olet uskonut ja joiden puolesta taistellut. Enempää en spoilaa, kurkatkaa Areenasta!

Oletko katsonut, mitä pidit? Heittäkää sarjasuosituksia kehiin, pohjoismaalaiset kiinnostaisivat erityisesti!

Aiempia sarjasuosituksiani löytyy täältä sekä täältä.