Voiko yrittäjä pitää lomaa?

Siinäpä kysymys, jota varmasti moni yrittäjyydestä haaveileva miettii. Onko sitten aina töissä? Voiko yrittäjä pitää lomaa? Sanoisin näin 10 kuukauden yrittäjyyden jälkeen, että lomaa pitää ottaa, mutta helppoa se ei ole. Olla ihan lomalla. Että ihan unohtaisi työnsä – ei sellaista ehkä tulekaan! Toki ylipäätään yrittäjä on vähän tyhmä lokerikko ja yleistää liikaa – monet yrittäjät tekevät tilinsä vaikka talvella ja kesällä on pakkoloman aika. Entä 10kk yrittäjänä ollut, kirjoittamisen ja sosiaalisen median yrittäjä?

Aina töissä ja aina lomalla

Itse koen olevani vähän aina töissä ja lomalla. Kun tekee töitä kotoa käsin, on aina ns. lomalla ja yhtä aikaa töissä kotona. Tässä hommassa hämärtyy herkästi se, että töitä oikeasti olisi tehtävänä – se olen yleensä minä, joka hoiti esimerkiksi lounaat meille kesäkuussa, kun mies istui etätöissä kotona. Koska en istu palavereissa työkavereiden kanssa, unohtuu monesti, että olen töissä. Samalla taas harvoin mitkään tekemiseni ovat sidottu tiukasti aikaan ja paikkaan – hyvin usein teen vielä iltaisin lasten mentyä nukkumaan joitain hommia ja toisaalta taas voin juosta keskellä arkipäivää lenkin ja vapauttaa illasta aikaa perheelle. Pääni surraa koko ajan erilaisista ideoista mitä haluaisin toteuttaa, samoin kuin kuvausideoita on yleensä läjä päässä. En ole koskaan täysin miettimättä töitä. Kotona ollessa tuntuu, että olen samalla aina töissä ja aina lomalla – erikoinen fiilis! Perheen on vaikeaa ymmärtää äidin olevan töissä, joten yritän tehdä asiat koneella kun tytöt ovat hoidossa tai illalla nukkumassa.

Jos tekee sitä mitä rakastaa työkseen?

Tällä hetkellä tilanteeni on hyvin onnekas, sillä läppäri ja kamera kulkevat mihin vain ja tein esimerkiksi wifin avulla töitä Kuusamo-Jyväskylä-ajomatkalla molempiin suuntiin. Rakastan pääasiassa asioita, joita saan tehdä työkseni. Mies onneksi ymmärtää, että minun on revittävä aikaa jostain töille ja ajoi koko matkan toiseen suuntaan, mennessä vuorottelimme. Ulkomaille tekemäni työt ovat sellaisia, että läppäri on avattava joka ikinen arkipäivä eikä minulla ole tuuraajaa, eli täysin lomalla en voi olla. Siinä siis vastaus! Ainakaan ekana yrittäjyysvuonna en ole uskaltanut ajatellakaan täysin lomalle lähtemistä!

Pois kotoa lomalle

Minä huomaan stressitasojen laskevan ja lomamoodin iskevän heti, kun lähden pois kotoa. Ei tunnu ollenkaan työltä naputtaa läppäriä Kuusamossa! Kotona on jotenkin niskassa töiden lisäksi muut velvoitteet – pyykit, kodin siivous, ruoat, kaikki asiat huutavat, että pitäisi tehdä tuo ja tuo. Ja monesti en päivän aikana sitten ehdikään irrota läppäriltä ja on olo, että kun olen ”vain kotona”, siellä pitäisi ehtiä muutakin. Viikonloppuisin ei välttämättä ole pakko avata läppäriä ja silloin se saattaa jäädäkin kiinni. Ei lomareissulta käsin monesti synny postauksia, teen pakolliset ja muuten pyhitän ajan perheelle. Kyllä nyt miehen ollessa kesälomalla minäkin hidastan tahtia ja en esimerkiksi tee niin aktiivisesti myyntiä kuin muutoin vuodesta.

paita VILA/ farkut & korvikset LINDEX/ kengät CONVERSE

Otsikkoon vastatakseni – kyllä voi ja pitäisi. Vuorokauden irrottautuminen voi olla henkisesti todella iso juttu ja tuottaa enemmän tulosta kuin joka päivä puristaminen. Silti en usko, että uutena yrittäjänä voisin laittaa kanavat kiinni kuukaudeksi. Ehkä sitten, kun on vakiintuneempia asiakkaita tai enemmän kokemusta…? Toisaalta, nyt on sellainen tunne, etten haluaisikaan olla kuukautta täysin lomalla. Niin kivaa töiden tekeminen on!

Millaisia kokemuksia sinulla on yrittäjänä lomailusta? Onnistuuko sellainen?

P.S. Noita kavereita punki joka puolelta kuvatessamme, niin oli pakko laittaa pari porokuvaakin mukaan. :D

Uusia tuulia elämässä edessä!

Huh, koko kevään kestäneen lamaannuksen jälkeen tuntuu, että vihdoin aurinko antaa virtaa ja olen alkanut tehdä taas asioita yritykseni eteen. Pari päivää sitten irtisanoin nykyisen sopimukseni portaaliini Bableriin, asia, jota olin jo pariin kertaan miettinyt kevään aikana. Silti tuntui todella pahalta, enkä halunnut (uskaltanut) päästää irti! Irtisanomiseen ei liity mitään draamaa, vaan tuntui, että tämä on ehkä paras veto kaikille tässä välissä. Silti se hirvittää tosi paljon ja lisää osaltaan yrittäjän yksinäisyyttä. Mutta ei auta kuin uskoa, että hyvää tästä seuraa!

Miksi blogata portaalissa tai itsenäisesti?

Suurimmat hyödyt ja haitat eivät monesti näy lukijoille, vaan ne ovat siellä taustatyössä. Halusin aikanaan portaaliin, sillä koin, että sitä kautta pystyisin kasvattamaan lukijamääriäni ja ehkä saamaan joskus jotain yhteistöitä. Ensimmäisen kerran pääsin osaksi portaalia alkuvuodesta 2015 ja minusta tuli yksi Indiedays Inspiration-blogeja. Sen koommin en olekaan ollut itsenäisesti, joten kyllä tuntuu jotenkin pelottavalta heittäytyä viiden ja puolen vuoden jälkeen!

Indiedaysilta siirryin Bellablogeille syksyllä 2016 ja Bellan alla bloganneet tyypit siirtyivät sitten suurin osa Suomen Blogimedialle, kun Bellat lakkautettiin. Lokakuussa 2018 minustakin tuli osa Suomen Blogimediaa ja arvostin sitä ihan todella. Olin hurjan kovassa seurassa, jonne en välttämättä olisi päässyt ilman tätä Bella-polkua! Tuolloin tuli ottaa myös oma domain ja näin blogini osoitteesta tippui kaikki päätteet pois ja olen pari vuotta maksanut itse omaa domainiani.

Portaalien takana pyörii valtava koneisto myynnin ja markkinoinnin ammattilaisia, eli kaikki tuo tuki tippuu pois, kun häivyt itsenäiseksi. Toisaalta sopimus myös velvoittaa ja sitten kun sitä ei enää ole, saa sitten ”rellestää” blogissaan miten tahtoo. Olkaa rauhassa, en ala mitään riehumaan, mutten keksinyt kuvaavampaa sanaa! Rellestää omassa blogissaan! Siis myydä ja hoitaa yhteistyökuviot yms. vapaasti. Kaikki myynti ja markkinointi ja raportointi on siis tasan itse hoidettava, kaikki it-hommeleihin liittyvä ja.. HUIH! Pärjäänkö? On vaan uskottava, että kyllä!

Portaalit ovat antaneet minulle lisäksi tilaisuuksien myötä mahdollisuuden tutustua todella moneen tyyppiin. Ennen kaksi kertaa vuodessa pidettävät Indiedaysin-päivät olivat ihan mahtavat juuri sen takia, että siellä puhuttiin suut vaahdoten blogijuttuja ja tutustuttiin ihmisiin. Sieltä on jäänyt paljon edelleenkin tuttuina olevia ihmisiä, fb-kavereita, ihmisiä joille laitellaan viestiä. Todella tärkeä juttu! Nykyisten kollegojen kanssa on vaihdettu whatsappeja ja mm. Rämön Satu on sellainen nainen, että on hätä mikä tahansa tai ongelma mikä vain, niin Satu auttaa, Satu rauhoittaa, Satu on ihan huikea bisnesnainen! En koe, että ilman portaaleja olisin saanut sellaista yhteisöllisyyden tunnetta, tuttuja ja tukea, joka on auttanut minua monessa käänteessä! Sekä bloggaaminen että yrittäjys ovat välillä tosi yksinäisiä juttuja ja verkostot ovat kultaakin kalliimpia!

Mikä blogissani muuttuu?

No ei moni asia päällepäin. Oikealla sivupalkissa oleva laatikko, joka kertoo portaalin eri blogien uusimmista postauksista poistuu. Muista blogeista tulee jonkin verran liikennettä omaani, joten jännittää kuinka rajusti tuo poisto vaikuttaa lukijamääriini. Osoite on sama, joitakin mainoksia poistuu. Ei siis päällepäin näy ihan hurjia eroja, mutta täällä taustalla kuhisee yhtä aikaa kauhu ja into!

Lisäksi meinasin noita yläpalkissa olevia alasivuja vielä säätää. Siellä oli aiemmin kategoriat, jotka koin vähän turhiksi (nyt joku sanookin rakastaneensa niitä! :D) ja ajattelin tehdä sinne alasivun, joka kertoo mitä muuta teen yrittäjänä kuin blogihommia. Tässäkin säädössä minua on auttanut yksi bloggaajakollega, kiitos Hannamaria! Vitsi nämä it-asiat ovat vaikeita itselleni välillä.

Yrittäjänä teen muun muassa käännöstöitä kahteen eri maahan, hoidan yhden firman asiakaspalvelua, teen IG sekä blogiyhteistöitä, olen kirjoittanut blogisisältöjä toisille yrityksille, olen tehnyt Pälkäneen kunnan työntekijöille viestintäohjeet ja! Kun on aika, vedän myös hirveän mielelläni livenä esimerkiksi matkailijoita tms.puhujatilaisuuksia. Nyt vaan pitää nousta tästä kevään apatiasta ja alkaa virittelemään verkkoja vesille joka puolelle, nyt se on vain ja ainoastaan minusta kiinni mitä saan myytyä!

Mitä odotan tulevaisuudelta yrittäjänä?

No kaikkia ihania ja kivoja ja erilaisia projekteja! Vinkatkaa ihmeessä, jos tiedätte mihin kannattaisi verkkoja heitellä tällä taustalla! Nyt en istu ajattelemassa että mitä jos tämä ei onnistu, vaan keskityn siihen, että kyllä onnistuu. Olen reipas puhumaan niin kasvotusten kuin puhelimessa, enkä ihan tyhjästä aloita. Jään kaipaamaan sitä yhteusöllisyyden tunnetta, että kuuluu johonkin. Ja varmaan kaipaan montaa muutakin juttua vielä, 5,5v portaaleissa on kauan. Mutta yrittänyttä ei laiteta, vaan nyt porhalletaan innolla kohti uusia tuulia. Pitäkää peukkuja, aika näyttää oliko fiksu vai elämäni tyhmin veto!


mekko ZARA/ bikinit CHANGE LINGERIE/ korvikset UHANA DESIGN/ rannekoru OXXO

Mutta nyt kohti kesäistä viikonloppua, niin innoissani näistä keleistä! Suuntokin jättänyt ihanan jäljen ranteeseen ja alusvaatteina kuvissa bikinit, mutta sehän on kesän merkki vai mitä! Kiitollisena kelistä, kiitollisena kaikista mahdollisuuksista mitä olen saanut ja kokenut, kiitollisena teistä siellä ruudun takana. Voi miten toivon, että pysytte matkassa, vaikka blogiin ei kuukauden kuluttua voikaan enää klikata vaikka sieltä Sadun blogista!

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille! Näkyykö se lukijalle on blogi portaalissa tai onko sillä merkitystä itsellesi? Entä bloggaajana, haluatko olla itsenäinen vai porukassa?

Väliinputoaja

Tällä hetkellä tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Koti on siivoamatta, postimyynnistä tilatut pari paitaa olleet viikon sovittamatta ja yritykselleni suunnittelemat asiat tekemättä. Minulla oli maaliskuun alussa ihan tosi vahva tunne ja draivi päällä yritysjutuista. Oli kaikkea kivaa suunnitteilla keväälle ja olin juuri tavannut ensi kertaa yrittäjyysbuustin ihmisen, markkinointinaisen, jonka tarkoitus oli auttaa minua kehittämään liiketoimintaa. Olin ihan into piukeana etsimässä tekijää yrityksen kotisivuille, tein uuden mediakortin, laadin portfoliota. Ja sitten kaikki rysähti niskaan ja kaikki suunnitelmat peruuntuivat. Päivät täyttyivät lasten kanssa ulkoilusta, eskaritehtävistä, lukemisesta, leipomisesta ja ruoanlaitosta. Tulipalojen ja tappeluiden sammuttelusta. Sitten kun mies lopettaa illalla työt ja olisi minun aika paahtaa, olen monesti niin väsynyt, että on pakko pitää tauko. Lähteä yksin juoksemaan ja hengittää. Ja kohta ollaan jo iltapuuhissa. Taloudellinen pärjääminen ahdistaa ihan hirveästi, mutta aikaa keskittyä mihinkään ei ole.

Päällimmäisenä on kuitenkin huoli kuopuksesta. Hänelle on hirveän tärkeää, että pysytään tiukoissa rytmeissä. Kuinka moni pysyy tällä hetkellä ihan täysin samoissa ruoka-ajoissa? Väkisin välillä esimerkiksi lounas venyy. Hän kaipaa eniten meistä tiukkaa päiväkodin rytmiä, ikävöi päivittäin rakkaita ihmisiä, niin opettajia kuin kavereita sieltä. Purkaa sen vanhempiin raivoamalla. Siinä missä isosiskolla on ikätovereita naapurustossa, ei pienemmällä ole. Hän menee sinnikkäästi isompien mukana ja pärjää hyvin, mutta välillä isojen tyttöjen supatukset ja jutut saavat hänet kyllästymään ja sitten puuhaa yksin. Lisäksi kun hän on luonteeltaan todella omatoiminen ja jaksaa pitkäänkin pihalla tehdä tiedeprojektejaan ja laulaa mennessään, hän helposti myös unohtuu sitten yksin puuhailemaan.

Tänään aamu aloitettiin neuvolalääkäristä, jolle yritin asiaa puhua. En saanut kyseiseltä ihmiseltä mitään tukea vauva-aikoinakaan ja nyt kommentti oli ”toisille ottaa lujemmille kuin toisille, ota syliin”. No, minäpä otan. Soittelin myös päiväkotiin, jossa oltiin hyvin ymmärtäväisiä ja annettiin kasa numeroita, jos äidin jaksaminen ei riitä. Yritin kyllä sanoa, että ikätoveriksi en vain millään muutu, vaikka soittelisin mihin. No, ehkä siitä saisi henkistä tsemppiä tilanteeseen, sillä vaikka äitini sanoi, ettei lapsi tästä rikki mene, minusta on alkanut tuntua, että puolessa vuodessa ehkä meneekin. 4-vuotiaamme on hyvin fiksu ja erittäin aktiivinen, joka tuntuu tarvitsevan puuhaa koko sen ajan kun on hereillä. Jos sitä ei järjestä, niin hän kyllä keksii. On edelleen täynnä siirtotatuointeja, lattiasta olen putsannut kynsilakkaa, hinkannut niin seinistä kuin tuoleista piirrustuksia ja… Tiedätte.

Esikoisen tutkimuksia on puolestaan jatkettu, ihan mielettömän perusteellisen ja ymmärtäväisen lääkärin olemme saanet Mehiläisessä avuksi ja yritetään nyt pala kerrallaan selvittää terveyttä kohdilleen. Palaan tuohon vielä, kiitos teille ymmäryksestä ja tuesta! <3

Miten teillä lapset voivat? Onko joku ikä helpompi kuin toinen tässä tilanteessa? Eilen kun kysyin ystävältä kahden samanikäisen tytön ja etätöiden kanssa jaksamista, oli sieltäkin viestinä, että meinaa uuvuttaa. Niin varmasti monia. Jaksamista jokaiselle!

*kuva MR Photo/Marina Rotkus Photography