Tajunnanvirtaa hiihtolomaviikolta + luottoasu

Torstaita! Kyllä on ihanan aurinkoinen talvikeli ja osalla koululaisistakin hiihtolomat pyörivät. Mahtavaa! Minun on pitänyt taas viikon ajan kirjoittaa tätä postausta, mutta kynnys postata mitään alkaa nousta korkeaksi, kun somemeno on ollut vähän ikävää viime aikoina. Lisäksi elämässä on asioita, jotka valtaavat mielen ja joita ei blogiin voi kirjoittaa. Silloin on hirveän vaikeaa tuottaa niin sanotusti kepeää materiaalia tänne, mutta en halua jättää blogia täysin pölyttymäänkään.

Hiihtolomaviikkoa vietettiin Tampereella viime viikolla ja aloitimme sen suuntaamalla Jyväskylään. Edessä oli muun muassa kahdet syntymäpäiväjuhlat, joten mukaan lähti alkuvuoden luottoasu. Minimumin oversize-bleiseri on palvellut minua niin töissä, teatterireissuilla, ravintolassa kuin syntymäpäivilläkin. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen mielestäni! Kööpenhaminasta äitini lahjaksi ostama takki on muuten varmasti eniten ikinä kommentoitu vaatekappaleeni, siitäkin tullut todella luottovaate!

Syntymäpäiväjuhlia ja perhettä

Sen lisäksi, että viikonloppuun hiihtolomaviikon aloitukseksi mahtui Laajavuoren laskut ja reilu 20 kilometriä hiihtoa, oli meillä tiedossa enoni 60-vuotisjuhlat. Aivan liian harvoin sukua on enemmän paikalla, joten oli todella ihanaa nähdä perhettä ja sukua laajemmaltikin. Aurinko paistoi ikkunoista, Caffitellan lohivoileipäkakku oli huippuhyvää ja sankari vaikutti tyytyväiseltä.

Seuravaana päivänä vuorossa oli jälleen 1-vuotisjuhlat, edelliset vietimme vain muutamaan viikkoa aiemmin. Synttärisankari oli supersuloinen ja hänen lahjaksi saamansa kuorma-auto auralla ehkä mieheni mielestä parasta ikinä. Muistan niin vahvasti, kuinka kuopus täytti juuri vuoden. Puhumattakaan esikoisesta! Kuinka ihanaa olikaan ensimmäiset oman lapsen syntymäpäiväjuhlat, vaikka harmitti silloin järjestää ne väliaikaisasunnossa pahvilaatikoiden keskellä. Nyt kun asiaan palaa, mitäköhän ihmeen väliä silläkin oli. Ei mitään. Juhlat olivat kivat, suku paikalla ja sankarille ihan yks hailea, missä häntä juhlittiin.

Haikeana halin tyttöjen pientä serkkua, jonka pieni kalju pää muistuttaa niin omiani vuoden iässä. Pieni nautti serkkujen seurasta, hymyili ja yritti napata kynttilästä noussutta savua kiinni. Ikimuistoisia hetkiä! Jätimme Jyväskylän haikeana taaksemme.

Kahdenkeskinen arki

Palasimme sunnuntaina kaksin Tampereelle ja se jos mikä oli outoa. Harvemmin, suomeksi sanottuna ei koskaan tulee vietettyä arkea kahden kesken. Yleensä lapsille kysellään hoitopaikkaa aina, kun on jotain menoa. Teimme siis töitä Tampereella lasten jäädessä mummilaan. Illalla töiden jälkeen saimme siis tehdä vapaasti mitä halusimme ja menimme kaksin Sappeeseen laskemaan, saunoimme ns. aivan liian myöhään (pörssisähkön hinta oli todella alhaalla!), kävimme katsomassa Koputus-leffan, syömässä ja luimme hiljaisuudessa molemmat kirjaa. Jo oli hauskan erilaista.

Lapset saapuivat puolivälissä viikkoa kotiin ja heillä oli ollut niin paljon puuhaa, ettei tosi. Esikoinen pääsi synttärilahjaksi luokkakavereiden kanssa viettämään hotelliyötä, oli Peurungan reissu, hiihtoa ja esimerkiksi WinterLight-tapahtuma, jota kehuivat kovasti. Olin iloinen, että saivat viettää aikaa isovanhempien ja muun suvun kanssa. Miten arvokasta se onkaan, kun on paljon turvallisia aikuisia elämässä. Korvaamatonta. Suurkiitos siis vanhemmilleni, jotka jaksavat. Ja niille muille aikuisille toki myös!

Kotiseutuhaikeus

Jyväskylä jätettiin haikeana taakse ja kuten aiemminkin, nytkin mietin, miten ihanaa olisi asua lähempänä sukulaisia. Piipahtaa useammin katsomassa nopeasti kasvavaa taaperoa tai käydä kälyn kanssa hiihtämässä kuten nyt. Juuri eilen puhuin asiasta ystävän kanssa lounaalla – hänelläkin on perhe ja työt Pirkanmaalla ja suku muualla. Toisaalta, kävisikö sitä kylässä usein, vaikka asuisikin lähellä? Olisiko samalla tavalla yökylässä?

Toki ihan käytännön asiat sanelevat asuinpaikkakuntaa. Lasteni juuret ja ystävät ja koulut ovat Tampereella. Töitä on paljon vaikeampi saada Jyväskylästä. Helsingissä tulee käytyä suht usein ja Jyväskylään palaaminen tuplaisi matkan. Varmasti moni pyörittelee tällaisia asioita ja toiset ovat niin superrohkeita, että toteuttavat muuton. Oletko itse tehnyt suurta muutosta? Minusta tuntuu, että kun olimme vielä kaksin, ei ollut mikään temppu muuttaa Jyväskylästä Tampereelle tai Tampereelta Thaimaahan. Mutta lasten myötä sitä haluaa enemmän pysyvyyttä. Sitä sanotaan, että lapset sopeutuvat, mutta perheeni muutto Helsingistä Jyväskylään ollessani itse eskari-ikäinen oli mielestäni jotain niin kamalaa, etten ole osannut ajatella suurta muutosta omilleni.

Mutta kertokaa, jos olette tehneet onnistuneita muutoksia kaupungista tai jopa maasta toiseen lastenkin myötä. Näitä tarinoita olisi kivaa kuulla! Bongasin unelmatyöpaikan Rukalta – 1,5 vuoden sijaisuuden ja aloin heti haaveilla tuollaisesta pätkästä perheeni kanssa pohjoisessa. Mutta. Puolison työt, koti ja… Monta mutkaa olisi matkassa.


jakku MINIMUM/ housut KATRI NISKANEN/ korvikset UHANA DESIGN/ kengät DR. MARTENS

Tällaista tajunnanvirtaa siis hiihtolomaviikon innoittamatta! Onko teillä lomailtu?

Uikkari kuin koru

zalando+uimapuku+kypros

En vuosikausiin ole omistanut uimapukua, muistelisin että vuonna 2002 olen viimeksi ollut uikkarissa. Viime aikoina niin blogeissa kuin Instassa on vilahdellut valkoisia uikkareita ja omakin mieli alkoi keväällä haikailemaan uimapuvun perään. Kun tämä osui silmiini Zalandossa, se oli menoa, uikkari on kaunis kuin koru etupuolelta!

zalando+uimapuku

Tämä uimapuku menee kuin toppina shortsien kanssa vai mitä sanotte? Täytyy myöntää, että suurimman osan lomasta asuin bikinit päällä, mutta uimapuku oli hauskaa vaihtelua ja meni tosiaan ihan asustakin.

Olin haaveillut koko loman, että pääsisimme kuvaamaan hotellin kivikolle, paikka näytti niin kauniilta. Se oli kuitenkin mahdoton kuvauspaikka kahden lapsen kanssa, mutta lasten ollessa pari tuntia eräänä iltana lastenkerhossa meille tarjoutui tilaisuus ottaa kuvat kivikolla. Aurinko alkoi jo laskea, mutta jaksoi lämmittää ihanasti – Kyprokselle luvattiin loppuviikolle +38 helteitä, eli keli lämpeni vauhdilla koko ajan. Silloin kun lähdimme reissuun, päivälämpö oli +24 ja illalla paleli, loppulomasta ei ollut palelemisongelmaa.

swimsuit+jadedlondon figtreebay+nausicaa

Ja hei, me taisimme tuoda matkalaukussa vähän lämpöä Suomeenkin! Olipa ihanaa palata, kun aurinko lämmitti täälläkin, nyt vain niitä uikkarikelejä odotellessa! Kun on kaksi viikkoa kulkenut paljain varpain, ei osaa laittaa niitä umpikenkiä jalkaan, toivottavasti saadaan sandaalikelejä ja paljon.

zalando+swimsuit
uimapuku JADED LONDON/ aurinkolasit UNOFFICIAL (saatu)/ hattu ESPRIT/ korvikset CORUU (saatu)/ läpsyt REEF/ shortsit MANGO

Kyllä täytyy nieleskellä, kun näitä kuvia käy läpi. Tuo veden väri, se lämpö ja fiilis, tuulessa huojuvat palmupuut ja hiekka varpaiden välissä. Siinä on jotain niin lumoavaa, eikä siihen kyllästy koskaan.

Oletko sinä bikini- vai uikkarinaisia? Oletko huomannut kasvavan uimapukuinnostuksen, inspiroiko tämä värikäs versio?

Aurinkoa keskiviikkoonne!

Häälook numero 1 + arvontavoittaja

zalando_juhlamekko

Mennään vuorotellen ruoka- ja hääaiheissa, niin ette kyllästy putkeen tuleviin hääjuttuihin. Häämekkoni vilahtelikin jo joissain kuvissa, mutta tässä vielä kokonaisuudessaan. Täytyy nyt sanoa, että panostin enemmän morsiusneitojen vaatettamiseen. Ei ollut ihan helppo homma löytää heille samanmoisia mekkoja, neuleita ja kenkiä, piti hoitaa sukkikset ja muut, joten oma asu jäi pitkälle miettimättä. Äitini hössötti omaa asuaan jo aika päivää sitten, tilasi hattua ja etsi kenkiä ja laukkua varmaan joskus maaliskuussa. Minä mietiskelin, että tarvitsisi varmaan omakin mekko keksiä ja keskityin tyttöihin.

zalandostyle

Pääsiäisen aikaan, muutama viikko ennen häitä naputtelin Zalandosta muutamat mekot tilaukseen. Silloin tyttöjen mekot oli jo löydetty, joten laitoin tilaukseen mekkoja, jotka sointuisivat heidän mekkoihinsa. Tämä oli niistä eniten samaan henkeen, vaikkakin tyttöjen mekossa sävy meni enemmän persikkaan ja minun mekossa vaaleanpunaiseen, mutta eipä sitä niin sävy sävyyn tarvitse ollakaan. Tilasin läjän mekkoja ja esimerkiksi tämän kahdessa koossa ja toivoin, että osuu. Ja kyllä, onnistui, tämän pidin ja istui aika hyvin vielä. Huh! Suunnitelma B puuttui, onneksi sitä ei tarvittu. Kurkkasin Zalandolle ja tällä hetkellä kun tekstiä kirjoitan oli vielä muutamia jäljellä täällä (ei mainoslinkki).

Mekko oli niin koristeellinen, etten lisäillyt mitään kaulakoruja. Uudet sukkikset hommasin, päällä oli melkein koko päivän valkoinen neule ja kengät ovat ihan parhaat luottokenkäni. Ei sattunut jalkoihin missään vaiheessa, vaikka pitkä päivä tulikin. Ostin nämä Clarksit ystävien häihin toukokuussa 2014 ja ne ovat sen jälkeen nähneet aika monet juhlat, arkitilanteet ja muut. Eivät mene miksikään ja jalka jaksaa aina vaan, täysi suositus näille! Joskus osuu.

Käsilaukkua en edes yrittänyt. Kun on järkkäri, kaksi objektiivia, ulkoinen salama, vaippoja, ruokalappu ja pari muuta juttua tungettava laukkuun, niin pieni käsilaukku ja joku hoitolaukku tuntuu ihan höhlältä. Tungin siis kaiken isoon käsilaukkuun, pääasiassahan se oli paikallani tuolin alla, eikä ”häirinnyt” juhlalookia.

zalando_häämekko

Kolme vuotta sitten muuten erehdyin laittamaan itseruskettavaa toukokuun alun häihin ja olin kuvissa sitten hieman raitainen, joten nyt en edes yrittänyt mitään sellaista. Nuo kuvat kolmen vuoden takaisesta häälookista löytyvät muuten täältä, voi apua.

lettikampausmekko MINT&BERRY/ kengät CLARKS/ rannekoru OXXO/

Tukan laittoi tietenkin kampaamo Kokon Siru. Toivoin lettiä sekä romanttista kampausta ja olin tähän hyvin tyytyväinen. Yksinkertainen ja omannäköinen ja säilyi yönkin yli siistinä! Letit jyräävät edelleen kampauksissa ja niitä kuulemma kesän morsiuslookeihinkin toivotaan, miellyttävät kyllä omaakin silmää kovasti!

Juhlalook oli siinä mielessä todella kiva, että missään vaiheessa ei tullut epämukava olo, mikään ei puristanut tai kuristanut ja mekko oli unelmakevyt.

Toivottavasti tästä sai pienen inspiksen kesäjuhlapukeutumiseen! Mikä on oman juhlapukeutumisesi luottojuttu, tietyt kengät, kampaus vai luottosukkikset?

Ja hei, olin väärässä huhtikuun voittaja-asun suhteen, olin aivan varma, että kukkahaalari korjaa potin. Mutta väärässä olin, 40 % äänistä vei vanha mekkoni, joka löytyy tästä postauksesta ja kukkahaalari oli toisena, mutta sai vain 22 % äänistä, eli voittaja oli ihan selkeä. Kosmetiikkapaketin voitti itselleen puolestaan SalliS ja voittajan olen tavoittanut sähköpostitse, paketti on lähtenyt postiin. Kiitos kaikille äänestäneille! Oletteko huomanneet, että blogin fb:n puolella on arvonta käynnissä Mert Otsamon suunnittelemasta paidasta? Vielä ehdit siihen mukaan!