Pysähdyin torstaina mielenkiintoisen ajatuksen äärelle. Joskus tuntuu, että olen monesti kertonut mistä blogini nimi juontaa, mutta sitten taas – se ei tule esimerkiksi Instagrammin puolella esiin ja moni ei nykyään enää lue blogeja, varsinkaan vanhoja juttuja, mutta IG:ssa uusia seuraajia tulee herkemmin ja he eivät ehkä saa lennossa kiinni siitä, kuka olet tai mitä teet. Pitäisikö sielläkin tehdä joskus esittelyjä?
Olen perustanut blogin 8,5 vuotta sitten, itse asiassa alkaa olla enemmmän kohta lähempänä 9 vuotta sitten ja voi apua, miten paljon elämäkin on tuona aikana muuttunut. Moni yllättyy nykyään jopa siitä, että juoksin ekan juoksulenkkini reilut kolme vuotta sitten. Ei, en todellakaan sitäkään ole tehnyt koko ikääni! Mutta jos hyppää matkaan nyt, ajattelee varmasti, että olen juossut jotenkin ”aina”. Sain siis viime viikolla kommentin IG:n yksityisviesteihin joka alkoi ”olen seurannut sinua keväästä asti ja miettinyt miksi nimimerkkisi on optimismia, kun olet enemmänkin pessimisti”. Hän ei tarkoittanut asiaa ilkeillen, vaan ehkä enemmin ihmetellen ja minäkin vähän heräsin aiheeseen. Niin, miksi?
Haluan luoda Optimismia ja energiaa vaatteilla – blogin synty 8,5 vuotta sitten
Olen useasti kertonut, että blogini syntyi tunnin päähänpistosta tammikuussa 2012 työkaverin kysyessä, pidänkö vaatteistani blogia, kun asuni ovat usein niin kivoja. Pukeuduin ihan todella värikkäästi, siis todella paljon värikkäämmin kuin nykyään ja käytin hyvin paljon Nanson vaatteita sekä Desigualin vaatteita. Kun työkaveri oli kysynyt tuon kysymyksen, istuin illalla koneen ääreen ja avasin bloggerin. Jaa, mitenköhän blogi perustetaan? Syntyi ensimmäinen tekstini. Kuvana oli Nanson mekko peilin kautta otettuna. Päättömänä totta kai. Ja kun perustaa blogin vauhdilla, ei ole nimeä ehtinyt miettiä pitkään. Minulla pyöri joku lausahdus päässä Desigualin merkin perustajalta, joka kertoi haluavansa luoda optimismia ja energiaa vaatteilla. No niin minäkin! Nimeksi päätyi sitten Optimismia ja energiaa vaatteilla. Ja juuri muutahan blogi ei käsitellytkään, kuin asuja ja vaatteita.
Instagram tulee mukaan vuonna 2014 ja optimismia näkyy siellä
Liityin muutama vuosi myöhemmin Instagrammiin. Bloginimeni oli minusta nolo, mutta jotenkin kuitenkin niin vakiintunut, etten ole uskaltanut muuttaa sitä. Tiputin siitä jossain vaiheessa sen vaatteilla-osan pois, kun totesin, etten todellakaan enää käsittele pelkkiä asujuttuja. Halusin IG-nimeni viittaavan jotenkin blogiini, tiedättekö, niin että on helppo löytää. Aivan kuten Hanne on IGssakin Valeäiti, Maj löytyy nimellä Magicpoks ja niin edespäin. No väännäpä pitkästä nimestä joku IG-nimi! Yritin vaikka mitä, mutta ei. Olin jonkin aikaa katja_oeblog, mutta kun joku yritti sanoa sitä livenä ääneen ja lausui jotain ”katjaöeg”, tajusin, ettei kyllä muuten toimi. Vaihdoin äkkiä nimeen katja_optimism, joka sekin tuntui tyhmältä. Sitten optimisimiakatja muotoon ja… Siihen se on jäänyt. Mutten ole ihan oikeasti ajatellut, että ihmiset ajattelisivat minun olevan joku superoptimisti ja siksi valinneen tuon nimen! Apua, heräsin asiaan vasta nyt ja paniikki tuli. Yritin olla kaksi päivää IGssa omalla nimellä, mutta se ahdistaa ihan hirveästi. En voisi pitää tätä blogiakaan, jos se kantaisi vain omaa nimeäni. Vielä kun on hyvin tusinanimi, arvatkaa onko joka paikassa varattu nimimerkki. Vaihdoin takaisin optimismiakatjaksi, paitsi en – IG oli sitä mieltä että se on varattu, joten meni muotoon optimismia_katja. Suututin kyllä säädölläni kaikki algoritmit, argh!
Miksi optimismia kun olen pessimisti?
Tämä oli myös mielenkiintoinen ajatus. Sillä en koe olevani pessimisti. Pelkästään pessimisti. Jos kurkkaat IGn feedini, on se täynnä minusta aika iloisia ja positiivisia kuvia. Toki stoorien puolella olen tuonut esiin todella paljon muutakin – väsymystä huonoista öistä, anemiaa, ruokataistoja lasten kanssa ja ja… Mutta en koe sen olevan pessimismiä, vaan realismia monesti. Arki nyt on sitä. En itse pysty seuraamaan tilejä, joissa pamautellaan englanninkielisiä mietelauseita tauotta. Kyllä, ne ovat hyviä ajatuksia, mutta seuraan mieluummin sitä ns. oikeaa elämää.
Olen ihmisenä mielestäni aika rajusti tunteva, tunne edellä menevä ja myös hyvin impulsiivinen (ehkä impulsiivisuus ja nopeasti tunteilla reagointi liittyvät toisiinsa). Itken herkästi, saan herkästi jonkun tanssikohtaushepulin, suutun kohtuu nopeasti ja lepyn saman tien kun olen hengähtänyt. Innostun herkästi, laulan kadulla ääneen enkä välitä yhtään jos joku katsoo. Kyllä, minussa on monesti pessimismiin vetäviä mielialoja, joita aiheuttaa muun muassa huono itsetunto ja suorittajaluonne – en usko itseeni ja vaivun synkkyteen tai uuvun, kun yritän liikaa yhtä aikaa. Mutta kyllä minä teen ja meen ja nautin elämästä päivittäin. Se, minkä kuvan some antaa, on taas ihan toinen juttu. Mutta oli mielenkiintoista kuulla, että joku pitää minua someni perusteella pessimistinä. Toisen mielestä olen ärsyttävän positiivinen ja jaksava.
Elämä heittelee – arjen valoja ja varjoja
Blogia perustaessani olin lapseton koiranomistaja Pispalasta, joka ehti iltaisin höpötellä vaatteista. En silti kokenut olevani ihan tyytyväinen. Tai olenko koskaan täysin tyytyväinen? Suorittajat eivät ehkä ole? Aina on parannettavaa? No oli miten oli, koin, että lasten myötä löysin jonkun merkityksen elämälleni (anteeksi jos kuulostaa liian kliseiseltä) ja olen nauttinut lapsiperhe-elämästä hirveästi. Samalla olen tauotta ollut kevytyrittäjä/täysipäiväinen yrittäjänä, yrittänyt hoitaa liian monta projektia itse, lapset ovat valvoneet meillä suhteellisen paljon ja olemme muuttaneet edestakaisin kodistamme, luopuneet pakon edessä koirasta ja istuneet oikeudessa vääntämässä talomme myyjien kanssa.
Kun pahin oli päällä alkuvuodesta 2014, se hirvein väsymys, unettomuus, vuokrakämpässä asuminen, rempan pyöritys, asianajajan vierailut, asianajajan vaihto kun edellinen ei osannut, se jatkuva sumu, blogini nimi tuntui todella irvokkaalta. Sitten 8 kuukautta taukoa pidettyäni palasin ja aloin kertoa asioista vähän enemmän niiden oikeilla nimillä. Olin alkujani perustanut sen hauskaksi harrastukseksi, jonne on kivaa kirjoittaa elämän hyvistä puolista, koska niitä löytyy joka päivästä. Sellaisena sitä vähän jatkoin. Mutta jos päivittää vuosikausia lähes päivittäin, kyllä jossain vaiheessa on minusta realistista kertoa niistä elämän nurjemmistakin puolista. Kun alkukesästä vaihdoin bannerin, siihen tuli teksti arjen valoja ja varjoja, mikä kuvaa minusta hyvin tätä sisältöä.
mekko ZARA (second hand)/ kengät Kreetalta/ laukku VERO MODA/ korvikset MAANANTAIMALLI
Huh miten pitkä teksti ja tuntui, että pääsin vasta alkuun sepustuksessani! Toivottavasti tämä selvensi blogin nimeä ja IG:n nimimerkkiä teille, jotka ette ole olleet pitkään matkassani ja vielä kuulleet siitä.
Mutta nyt – energiaa ja aurinkoa päiväänne, lähden minäkin tästä täpisemään! Saitko jotain uutta tekstistä irti?