Lauantai valkeni ihanan aurinkoisena päivänä kaikkien lumisateiden jälkeen ja ilmassa oli kesän tuntua. Me huseerasimme kamoja kasaan ja hilppasimme esikoisen kanssa kampaajalle. Luottokampaajamme Siru teki meille hyvinkin samanlaiset letit tukkaan ja jännitimme edessä olevaa.

Minä yritin selittää itselleni mitä jännitin. Jännitti mennä näin läheisen ihmisen häihin. Sellaisen ihmisen, jonka on tuntenut aina, siitä asti kun hän syntyi. Ja sitten toisaalta, ei hänen arjessaan enää ole mukana samalla tavalla. Sen huomasi puheiden ja työkavereiden myötä: he näkivät hänet niin eri valossa ja kuuluvat jokaiseen arkipäivään. Minä näin ehkä ensimmäistä kertaa pikkuveljen oikeasti aikuisena miehenä. Hänen kasvonsa loistivat onnesta morsiamesta puhumattakaan. Olin suunnattoman onnellinen heidän puolestaan.

Vihkiminen alkoi sillä, kun pienet tyttöni kävelivät enonsa kanssa käsi kädessä alttarille. Esikoinen jännitti kauheasti, pienempi ei vielä tajunnut jännittää. Minä jännitin myös. Se näky, kun he tulla töpöttivät kirkon käytävää pitkin, isompi kauniisti hymyillen, pienempi oikein naama loistaen kun sai esiintyä oli aika ihana. Olin siinä hetkessä aika valtavan ylpeä äiti ja isosisko.

Vihkipappi puhui kauniisti ja pitkät pätkät henkilökohtaisesti parista. En muista näin henkilökohtaista puhetta vielä kuulleenikaan. Musiikkiesitys kirkossa oli kaunis ja pienet tytöt käyttäytyivät nätisti sielläkin.

Hääjuhla Kankaisten tilalla oli kaunis, rento ja lämminhenkinen. Hyvin parin näköinen. Kimppua ei heitetty tai hääkakkua leikatessa poljettu ja valssikin muuttui yllätysnumerona parin opettelemaan Pulp fiction-tyyliseen tanssiin Barry Whiten tahtiin. Ohjelmaa riitti ja ilta soljui hirmuisen nopeasti eteenpäin. Kukaan ei näyttänyt stressaavan tai pingottavan, vaan kaikki nauttivat juhlasta. Puheet olivat kivoja ja minä selvisin omastani odotettua paremmin, ääni petti vain pari kertaa. Huomasin veljen silmien kostuvan ja sain jälkikäteen häävierailta kommenttia koskettavasta puheesta, mikä oli hirmuisen kiva kuulla.

Kaikki oli niin tyylikästä ja kukka-asetelmat olivat upeita. Kaiken eteen oli nähty kovasti vaivaa. Hääruoat olivat myös todella hyviä, minä en ehtinyt niitä ollenkaan kuvata, sillä seisova pöytä ja kahden lapsen syöminen veivät huomion siltä. Alla oleva kasvislautanen jäi ruokakuvasaldoksi. Tai no yöllä ilmestyneitä karkkipuffan karkkeja kyllä kuvasin (ja söin liikaa, apua!).

Päivä oli kaunis, aurinkoinen ja täynnä tunnetta. Esikoinen lähti ensi kertaa häistä yökylään muualle kuin mummilaan ja oli asiasta hurjan innoissaan, pienempi aloitti yöunet kärryissä hääjuhlassa. Oli ihanaa aloittaa sunnuntai aamiaisella perheen sekä tuttavien kanssa hotellissa, upeaa, että mummonikin olivat paikalla todistamassa tätä ainutlaatuista päivää.

Kuvia kameraan kertyi lopulta yli 1000, sillä minua pyydettiin useampaan kertaan ottamaan potretteja. Suurin osa kuvista onkin siis ihmisistä, mutta pääsitte mukaan onnelliseen juhlaan näiden muutamien kuvien myötä, joiden julkaisuun sain parilta luvan.

Kiitos juhlista veli ja tuore kälyni, oli aivan ihana ja ikimuistoinen päivä. Aloitan uuden viikon pienessä hattarassa ja olen onnellinen puolestanne.

Oikein onnellista viikkoa kaikille! Onko hääjuhlia tiedossa tulevana kesänä?